Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos (nyk. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti) käynnisti keväällä 1995 tutkimushankkeen nuorison rikollisen ja kielletyn toiminnan seuraamiseksi pitkällä aikavälillä. Tutkimuksissa on käytetty ns. itse ilmoitetun rikollisuuden tutkimusmenetelmää. Niihin on osallistunut peruskouluikäisiä nuoria eri puolilta Suomea. Oppilaat ovat vastanneet nimettöminä omaa kiellettyä ja rikollista toimintaansa koskeviin kysymyksiin.
Nuorisorikollisuus 1998 -tutkimuksen pääasiallisina aihepiireinä olivat luvaton poissaolo koulusta, kotoa karkaaminen, maksamatta matkustaminen, ilman ajokorttia ajaminen, seiniin kirjoittelu ja piirtely, ilkivalta koulussa, ilkivalta koulun ulkopuolella, kaupasta tai kioskista varastaminen, koulusta varastaminen, kotoa varastaminen, varastetun tavaran ostaminen, auton varastaminen kiusaaminen, osallistuminen tappeluun, pahoinpitely, miedon huumeen käyttö, pillereiden käyttö sekä humalassa moottoriajoneuvolla ajaminen. Vastaajilta kysyttiin, olivatko he koskaan toimineet em. tavoin, ja jos vastaus oli myönteinen ja toiminta lainvastaista, tiedusteltiin myös oliko poliisi ollut tietoinen tapahtumasta. Lisäksi kysyttiin milloin oli aloittanut ko. toiminnan, ja oliko tehnyt sitä viimeisen vuoden aikana. Jos oli toiminut ko. tavalla viimeisen vuoden aikana kysyttiin myös oliko ollut tapahtumahetkellä yksin vai yhdessä, ja oliko jäänyt kiinni. Vastaajilta kysyttiin myös aihepiirikohtaisia kysymyksiä kuten mitä varasti kaupasta tai mikä oli kiusaamisen syy.
Tutkimuksessa kysyttiin kaikilta vastaajilta myös mielipidettä erilaisiin väittämiin. Väittämissä käsiteltiin mm. seuraavia aiheita: rangaistuksen lieventäminen asianhaaroista johtuen, lainvastaisen toiminnan normaalius murrosiässä, rikollisuuden syyt, näpistämisen vakavuus rikoksena ja seksuaalirikokset. Lisäksi vastaajia pyydettiin arvioimaan tulevatko he tulevaisuudessa tekemään seuraavanlaisia kiellettyjä asioita: koulusta pinnaaminen, pummilla ajaminen, näpistäminen, varkaus, lievä pahoinpitely ja miedon huumeen käyttö. Vastaajilta tiedusteltiin myös, onko heidän mielestään normaalia, jos nuori rikkoo vanhempiensa määräämiä sääntöjä, koulun sääntöjä tai lakia. Tutkimuksessa kysyttiin myös vastaajaan itseensä kohdistuneita väkivallantekoja. Tytöiltä kysyttiin erityisesti seksuaaliseen ahdisteluun liittyviä asioita. Taustamuuttujina tutkimuksessa olivat mm. koulun sijainti, sukupuoli, ikä, työssäkäynti, koulunkäynnin mieluisuus, luokallejääntikerrat, vanhempien ammatit ja työllisyystilanne, perhesuhteet, rahankäyttö, vapaa-ajan toiminta ja seura, alkoholinkäyttö sekä tupakointi.
Ositusperusteina olivat vanha läänijako ja kunnan taajama-aste. Kustakin ryhmästä ja kunkin läänin suurimmasta kaupungista arvottiin yksi koulu. Espoosta ja Vantaalta arvottiin kummastakin yksi koulu ja Helsingin kunnallisten koulujen joukosta kaksi. Yksityisten ylläpitämät koulut rajattiin pois perusjoukosta, mikä merkitsee sitä, että noin 40% kaikista Helsingin koulujen yhdeksäsluokkalaisista jäi tutkimuksen ulkopuolelle. Muualla maassa rajauksella ei ole vaikutusta. Kyselyyn osallistuneet koulut arvottiin suomenkielisten kunnallisten yläasteiden joukosta. Yhteensä 4503 yhdeksännen luokan oppilasta 46 koulusta vastasi kyselyyn. Oppilaat täyttivät kyselylomakkeen normaalissa luokkatilanteessa ja kukin vastaaja sai itse sulkea lomakkeen vastauskuoreen. Tilannetta valvoi yhteysopettaja, jota Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos oli ohjeistanut ja opastanut kirjallisesti ja puhelimitse.