Turun yliopiston sosiaalipolitiikan oppiaineessa vuodesta 1995 alkaen viiden vuoden välein kerätty postikyselyaineisto. Sen keskeisin idea oli toistaa muun muassa Englannissa ja Ruotsissa toteutetut kyselyt, joiden tavoitteena oli selvittää väestön käsitys köyhyydestä ja tutkia tältä pohjalta köyhyyden laajuutta ja kuvaa. Aineistoilla voidaan tutkia väestön mielipiteitä välttämättömyyksistä, deprivaatiota arkielämän eri ulottuvuuksilla, työmarkkina-asemaa ja -historiaa, lapsuudenkodin sosiaalista asemaa, subjektiivista hyvinvointia, asennoitumista hyvinvointivaltioon ja sosiaaliavustuksensaajiin.
Vastaajilta tiedusteltiin aluksi heidän asumistaan koskevia tietoja kuten asumismuotoa, asunnon ominaisuuksia, omistusasunnon hintaa sekä tyytyväisyyttä asumistilanteeseen. Lisäksi kysyttiin työssäkäyntiin liittyviä asioita kuten vastaajan ja hänen puolisonsa ammattia, työn jatkuvuutta sekä työttömyysturvan muotoa työttömyyden sattuessa. Edelleen kysyttiin vastaajan lapsuudenkodin taloudellisen toimeentulon laatua sekä huoltajan ammattia. Vastaajan elintasoon liittyen kysyttiin kuinka tyytyväinen hän on nykyiseen elintasoonsa, minkälainen se on verrattuna viiden vuoden takaiseen ja minkälaiseksi hän arvioi elintasonsa viiden vuoden kuluttua.
Erilaisista hyödykkeistä ja palveluista vastaajilta tiedusteltiin niiden välttämättömyydestä tai tarpeettomuudesta tämän päivän suomalaiselle aikuiselle. Edelleen kysyttiin ovatko tietyt hyödykkeet ja palvelut vastaajalle välttämättömiä ja onko hänellä niihin varaa. Arvioitavina olivat mm. erilaiset kodinkoneet, vaatetus, ruokailu ja asunnon ominaisuudet, julkiset liikennevälineet, vapaa-ajan vietto, parturissa käyminen, vakuutukset ja kulttuuripalvelut. Lapsiperheiltä kysyttiin onko heillä mahdollisuutta leikkikalujen ja harrastusvälineiden hankkimiseen, omaan makuuhuoneeseen yli 7-vuotiaalle lapselle tai huviretkelle kerran viikossa. Vastaajilta kysyttiin myös tulisiko sosiaalietujen turvata vastaajan edellä välttämättömiksi katsomat hyödykkeet ja palvelut.
Vastaajien niukkuuden kokemuksia kartoitettiin kysymällä ovatko he pystyneet viime aikoina tekemään haluamiaan hankintoja ja asioita sekä mitä hankintoja he ovat viimeisen vuoden aikana tehneet. Edelleen kysyttiin minimituloa, jolla he juuri ja juuri tulisivat toimeen, sekä toimeentuloa nykyisillä kuukausituloilla. Lisäksi heiltä tiedusteltiin minimituloa yhdelle aikuiselle sekä kahden aikuisen ja kahden lapsen perheelle sekä mielipidettä riittääkö toimeentuloturvan vähimmäisnormi em. perheelle.
Käsityksiä toimeentulotuen saajista tutkittiin esittämällä väittämiä toimeentulotuen asiakkaista tai toimeentulotuen tarpeessa olevista. Vastaajilta kysyttiin myös tuntevatko he olevansa ylivelkaantuneita tai köyhiä, ovatko he toimeentulotukeen oikeutettuja tai sitä jo saaneita ja mitkä ovat heidän tulojensa ja menojensa määrät kuukaudessa. Opiskelevilta vastaajilta kysyttiin myös ovatko he ottaneet opintolainaa kuluvana vuotena. Taustatietoina olivat syntymävuosi, sukupuoli, siviilisääty, ruokakunnan rakenne, asuinpaikka 14-vuotiaana ja nykyisin, korkein koulutus, oma ja puolison pääasiallinen toiminta, sosioekonominen asema ja koko perheen kuukausitulot.
3000 henkilön otos poimittiin Väestön keskusrekisteristä, ja kysely lähetettiin postitse.
Posti ei tavoittanut 141 otokseen kuulunutta henkilöä. Kahden karhuntakierroksen jälkeen lomakkeita palautui 1859 kappaletta.