Sisäministeriön poliisiosaston ja vuodesta 2016 alkaen Poliisiammattikorkeakoulun poliisibarometrit, aikaisemmalta nimeltään poliisin turvallisuusbarometrit, selvittävät yli 15-vuotiaiden suomalaisten käsityksiä poliisin roolista, toiminnasta, palveluista ja niiden laadusta. Lisäksi ne kartoittavat maan sisäistä turvallisuutta sekä kansalaisten pelkoja ja rikosriskejä. Tietoarkistoon on arkistoitu aineistot vuodesta 1999.
Vastaajat arvioivat Suomen sisäistä turvallisuutta ja poliisin roolia. Vastaajat muun muassa punnitsivat poliisin kykyä taata yleinen järjestys ja turvallisuus, poliisin eri tehtäviä ja niiden tärkeysjärjestyksiä, kansainvälisen rikollisuuden uhkaa Suomessa sekä eri valvontamuotojen merkitystä liikenneturvallisuuden kannalta.
Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden kannalta arvioitiin mm. työllisyyden parantumista, huomion kiinnittämistä vanhempien käyttäytymisesimerkkeihin, prostituution täyskieltoa ja valvonnan lisäämistä, nuorten vapaa-ajanviettomahdollisuuksien lisäämistä sekä nollatoleranssia.
Kansalaisten turvallisuuden tunnetta ja rikoksen pelkoa kartoitettiin kysymällä, kuinka paljon eri asiat (mm. pahoinpitelyt, asuntomurrot, rattijuoppous, seksuaalinen ahdistelu ja Internetin tietoturva) huolestuttavat. Lisäksi selvitettiin, kuinka turvalliseksi vastaaja kokee olonsa esimerkiksi kotona päiväsaikaan, keskustassa pimeän tultua tai asuinalueella myöhään perjantai- ja lauantai-iltoina.
Kysyttiin myös, miten vakava ongelma rikollisuus on lähiympäristössä ja onko vastaaja joutunut rikoksen uhriksi. Edelleen tiedusteltiin, onko vastaaja joutunut eri rikosten (mm. omaisuuden varastamisen, autovarkauden ja aseellisen uhkauksen) silminnäkijäksi, onko hän ollut todistajana tai asianomistajana rikosprosessissa sekä onko hän kokenut uhkailua tai painostusta jonkun rikosprosessiin osallistuvan taholta.
Poliisin tavoitettavuutta ja näkyvyyttä selvitettiin kysymällä, mihin numeroon vastaaja soittaisi poliisin apua tarvitessaan, kuinka usein poliisipartioita näkyy asuinalueella ja kuinka pitkä matka on lähimmälle poliisiasemalle. Poliisipalveluiden laatua arvioitiin kysymällä, onko vastaaja ollut yhteydessä poliisiin kuluneiden 12 kuukauden aikana, minkä asian takia ja miten häntä kohdeltiin.
Lisäksi vastaajat arvioivat poliisin suhtautumista muista kulttuureista lähtöisin oleviin ihmisiin sekä omaa luottamustaan poliisin, palo- ja pelastustoimen, yksityisten vartiointiliikkeiden, rajavartiolaitoksen, tullin ja puolustusvoimien toimintaan. He punnitsivat myös poliisin onnistumista mm. asuntomurtojen, autovarkauksien ja huumerikosten selvittämisessä, talousrikostorjunnassa, kiireellisiin hälytyksiin vastaamisessa ja kotiväkivaltaan puuttumisessa.
Lopuksi kysyttiin, kuinka kauan vastaaja on asunut paikkakunnalla ja työskenteleekö vastaaja itse tai lähisukulainen poliisin palveluksessa. Taustamuuttujina ovat mm. vastaajan sukupuoli, ikä, koulutus, ammatti, pääasiallinen toiminta, asuinlääni, tuloluokka ja puoluekanta.
Tutkimuksessa haastateltiin 989 henkilöä. Otos muodostettiin kiintiöpoiminnalla, jossa kiintiöinä olivat kohderyhmän ikä-, sukupuoli-, alue- ja kuntatyyppijakautuma. Haastatteluja tehtiin 95 paikkakunnalla.