Yksittäiset aineistot, jotka eivät kuulu mihinkään sarjaan.
Tutkimuksessa tarkasteltiin vanhustenhuollon avopalvelutyöntekijöiden näkemyksiä kotona asuvien vanhusten elämän sosiaalisuudesta. Tutkimusta varten haastateltiin 36 työntekijää. Kaikki haastateltavat olivat naisia. Haastateltavien koulutustausta ja työtehtävät vaihtelivat: mukana oli niin sosiaalityöntekijöitä, erikoissairaanhoitajia, sairaanhoitajia, kotipalveluohjaajia, kodinhoitajia, kotiavustajia kuin lähihoitajiakin. Haastateltavat olivat 25 - 59-vuotiaita. Työkokemusta heillä oli avopalvelutyöstä 2 - 33 vuotta, keskimäärin 14,5 vuotta työntekijää kohden. Kaikki haastateltavat työskentelivät varsinaissuomalaisissa kaupungeissa tai maaseutumaisissa kunnissa.
Koko aineisto on yhteismitaltaan noin 739 sivua, ja yksittäisten haastatteluiden pituus vaihtelee 17 sivusta 28 sivuun. Yhdestä haastattelusta on kirjattu vain parin sivun muistiinpanot nauhoituksen epäonnistumisen vuoksi.
Haastatteluissa käytiin läpi viiteen eri teemaan liittyviä kysymyksiä. Tutkija oli lähettänyt haastateltaville etukäteen haastatteluteemat ja -kysymykset nähtäviksi ja pohdittaviksi. Ensimmäinen teema oli sosiaalisuuden hahmottaminen, ja sen alla pohdittiin, mitä sosiaalisuus vanhuudessa ylipäätään tarkoittaa ja miten se ilmenee vanhusten jokapäiväisessä elämässä. Myös miesten ja naisten sosiaalisuuden eroista kysyttiin ja tarkasteltiin asuinpaikan, asunnon, iän, toimintakyvyn, koulutuksen, tulojen ja varallisuuden merkitystä sosiaalisuudelle.
Toinen haastatteluteema oli sosiaalisuuden rakentuminen vanhuudessa. Haastateltavat kuvasivat, mitä vanhusasiakkaat tekevät päivittäin ja mikä merkitys sosiaalisuudella on vanhusten elämässä. Haastateltavat kertoivat myös konkreettisia esimerkkejä vanhusten arkielämästä.
Kolmannessa haastatteluteemassa keskityttiin sosiaalisen vuorovaikutuksen ja ympäristön suhteeseen. Haastateltavilta kysyttiin vanhusasiakkaiden ja ympäristön välisestä suhteesta ja sen merkityksestä. He pohtivat myös ympäristössä esiintyviä mahdollisuuksia ja esteitä sekä käytännön ratkaisuja sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitoon.
Neljännessä teemassa käsiteltiin sosiaalisuutta vanhustyön ammatin näkökulmasta. Haastateltavilta kysyttiin, kuinka psyykkinen, fyysinen, hengellinen ja kulttuurinen vaikuttavat sosiaalisuuteen vanhustyössä ja mitä nämä eri osa-alueet merkitsevät vanhuksen elämässä. Lisäksi haastateltavat kertoivat, mitä osa-aluetta heidän mielestään ammatillisessa työssä tulisi painottaa. Niin ikään he pohtivat, miten he itse tukevat vanhusten sosiaalisuutta ja millaisia haasteita sosiaalisuuden ylläpidossa on.
Lopuksi haastatteluissa käsiteltiin kotona asumisen merkitystä. Haastateltavat kuvasivat, millaisena he näkevät kodin osana vanhusten asuinympäristöä tulevaisuudessa. He miettivät, mitkä palvelulliset tai tekniset ratkaisut tukisivat vanhusten kotona asumista ja millaisia haasteita vanhusten kotona asumiseen liittyy.
Aineistosta on tehty html-versio, jonka hakemiston avulla haastatteluja on helppo selata.
Haastateltaviksi valittiin vanhustenhuollon avopalvelutyöntekijöitä, joiden koulutustausta vaihteli toisen asteen koulutuksesta korkeakoulututkintoon. Tutkimukseen osallistuneissa kunnissa vanhusten sosiaali- ja terveyspalveluista vastaavat esimiehet nimesivät mahdollisesti tutkimukseen mukaan haluavat työntekijät, joihin tutkija otti yhteyttä.