European Social Survey, ESS, on joka toinen vuosi koottava yli 30 maan kansainvälinen kyselytutkimus. ESS:n ensimmäinen kierros toteutettiin vuosina 2002/2003. Kaikilla osallistujamailla on velvollisuus osallistua ESS ERICin yhteisten kustannusten rahoitukseen. Lisäksi osallistujamaat vastaavat kansallisesta toteutuksesta ja rahoituksesta.
Hankkeen aineistot koostuvat joka kierroksella koottavasta ydinmoduulista, kahdesta tai useammasta vaihtuvasta moduulista sekä lisälomakkeilla kerätyistä osioista. Tutkimusten avulla on mahdollista seurata mielipiteiden ja elämäntilanteiden muutosta ja jatkuvuutta useilla eri aihe-alueilla. Samanlaisina toistettavat kysymykset koskevat muun muassa tiedotusvälineitä ja luottamusta, poliittisia mielipiteitä ja osallistumista, hallintoa ja tehokkuutta, moraalisia, poliittisia ja sosiaalisia arvoja, sosiaalista syrjintää ja ulossulkemista, kansallista, etnistä ja uskonnollista sitoutuneisuutta, hyvinvointia, terveyttä ja turvallisuutta, sosiaalisia verkostoja sekä väestöllisiä ja sosiaalis-taloudellisia tekijöitä.
Tietoarkistoon tallennettiin suomenkielisiä Suomen aineistoja vuosilta 2002-2016. Lisätietoja hankkeesta saa Tietoarkiston ESS-sivulta ja ESS:n kotisivulta.
Tutkimus käsitteli useita eri aihealueita, kuten median käyttöä ja sosiaalista luottamusta; kiinnostusta, luottamusta ja osallistumista politiikkaan, poliittista sitoutuneisuutta ja suuntautuneisuutta, tyytyväisyyttä omaan tilanteeseen ja joihinkin erikseen mainittuihin yhteiskunnan palveluihin, koettua hyvinvointia ja ulossulkemista, uskonnollisia mielipiteitä, koettua syrjintää sekä kansallista ja etnistä identiteettiä. Nämä teemat toistuvat ESS-tutkimuskierroksilla.
Vaihtuvien osioiden aiheena olivat hyvinvointi, sosiaaliturva ja ikäsyrjintä. Vastaajaa pyydettiin ottamaan kantaa väittämiin, jotka koskivat muun muassa tuloeroja, lasten auktoriteettien kunnioitusta, naisen asemaa, yhteiskunnan oikeudenmukaisuutta ja rikollisille annettavia rangaistuksia. Lisäksi pyydettiin arvioimaan työttömien, työkyvyttömien, köyhien ja ulkomailla syntyneiden määrää, eri väestöryhmien keskimääräistä elintasoa, päivähoitomahdollisuuksia ja nuorten mahdollisuuksia löytää ensimmäinen työpaikka.
Sosiaaliturvaan liittyen kysyttiin, mitkä tehtävät kuuluvat valtiolle ja mitkä kunnalle. Lisäksi kysyttiin mielipiteitä sosiaalietuuksien vaikutuksista, sosiaaliturvan järjestämisestä, terveydenhuolto- ja veroviranomaisten tehokkuudesta ja oikeudenmukaisuudesta sekä eläketurvasta.
Ikäryhmiä koskevia mielipiteitä kartoitettiin kysymällä missä iässä ihmisiä pidetään vanhoina, mihin ikäryhmään vastaaja mielestään kuuluu, minkälainen on erilaisten ikäryhmien asema yhteiskunnassa ja onko Suomessa ikäsyrjintää. Edelleen kysyttiin, minkälaisina eri ikäryhmiin kuuluvia ihmisiä pidetään, miten alle 30-vuotiaisiin ja yli 70-vuotiaisiin suhtaudutaan, onko vastaajaa itseään kohdeltu epäoikeudenmukaisesti iän, sukupuolen tai etnisen taustan vuoksi ja onko hänellä alle 30-vuotiaita tai yli 70-vuotiaita ystäviä, perheenjäseniä tai työtovereita.
Itsetäytettävät ns. perävaunulomakkeet sisälsivät vastaajien perusarvoja 21 väitelauseen avulla kartoittavan Schwartzin arvomittarin (Human Values Scale) ja päälomakkeen laatua kontrolloivia testikysymyksiä. Lisäksi esitettiin kysymyksiä sosiaalietuuksien ja -palvelujen käytöstä sekä globalisaatiosta. Haastattelijan täyttämässä lomakkeessa kysyttiin haastattelutilanteen sujumisesta ja haastateltavan asuinalueesta.
Haastateltujen sosiodemografisia taustoja kartoitettiin tutkimuksessa hyvin laajasti. Heiltä tiedusteltiin muun muassa perherakennetta, sukupuolta, ikää, asuinalueen tyyppiä, koulutusta ja ammattia, puolison ja vanhempien taustoja, kuulumista ammattiliittoon, kotitalouden tuloja ja siviilisäätyä.
Otokseen poimittiin Tilastokeskuksen Suomen väestöä koskevasta tietokannasta 3300 Suomessa asuvaa 15 vuotta täyttänyttä henkilöä. Ylipeittoon kuuluivat kuolleet sekä kenttätyöjakson ajan laitoksissa tai ulkomailla asuneet, netto-otos oli 3207. Perusjoukko lajiteltiin asuinpaikan, sukupuolen ja iän suhteen. Jokaiseen ei-tavattuun kohdehenkilöön otettiin yhteyttä vähintään neljä kertaa ennen kuin tapaus luokiteltiin puuttuvaksi. Kohdehenkilöille lähetettiin etukäteen kirje ja tutkimuksesta kertova esite ja heihin otettiin yhteyttä puhelimitse. Suppeampi aineisto kerättiin nk. perävaunulomakkeilla. Käyntikyselyn osalta vastausprosentti oli 68,4 %.