Yksittäiset aineistot, jotka eivät kuulu mihinkään sarjaan.
Tutkinnonuudistuksen arvioinnin pääkohteena ovat kaksiportainen tutkintorakenne eli alemmat ja ylemmät korkeakoulututkinnot sekä ammattikorkeakoulututkinnot ja ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot. Tutkinnonuudistuksen arviointi on jaettu kolmeen pääteemaan. Pääteemat ovat tutkintorakenteen toimivuus, liikkuvuus sekä tutkintojen tuottama osaaminen ja suhde työelämään.
Tutkintorakenteen toimivuutta kartoitettiin kysymyksillä alemman ja ylemmän korkeakoulututkinnon asemasta erillisinä tutkintoina mukaan lukien maisteriohjelmat, ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon asemasta sekä tutkintorakenteen luomista mahdollisuuksista ja esteistä opiskelijoiden valmistumiselle määräajassa. Lisäksi kysymykset käsittelivät tutkintorakenteen selkeyttä, tutkintojen muutosta (pakollisuuden ja valinnaisuuden osuus ja monialaisuus), alemman ja ylemmän korkeakoulututkinnon opinnäytetyön roolia tutkintorakenteessa, tutkinnonuudistukseen liitettyjä korkeakoulukohtaisia tavoitteita sekä tutkinnonuudistuksen kansallisten tavoitteiden seurantaa ja raportointia korkeakoulutasolla.
Liikkuvuutta käsiteltiin erikseen opiskelijoiden kotimaisen ja kansainvälisen liikkuvuuden osalta. Kotimaista liikkuvuutta käsittelivät kysymykset siirtymisestä alemmasta ylempään tutkintoon, liikkuvuudesta korkeakoulusektorin ja alojen sisällä ja korkeakoulusektorien välillä sekä tutkintorakenteen luomista mahdollisuuksista ja esteistä kotimaiselle liikkuvuudelle. Kansainvälistä liikkuvuutta käsittelivät kysymykset kansainvälisen liikkuvuuden määrällisestä kehityksestä tutkinnonuudistuksen jälkeen, tutkintorakenteen luomista mahdollisuuksista ja esteistä kansainväliselle liikkuvuudelle sekä tutkinnonuudistuksen vaikutuksista suomalaisten ja kansainvälisten korkeakoulujen väliseen liikkuvuusyhteistyöhön.
Tutkintojen tuottama osaaminen ja suhde työelämään oli jaettu edelleen kolmeen osaan. Nämä olivat koulutuksen suunnittelu, toteutus ja arviointi. Koulutuksen suunnittelu sisälsi kysymyksiä osaamistavoitteiden ja työllistymisen huomioinnista opetussuunnitelmatyössä, opintojen mitoituksen toimivuudesta ja tutkintojen sisäisestä muutoksesta. Koulutuksen toteutusta kartoitettiin kysymällä opiskelijoiden opinto- ja urasuunnittelun tukemisesta sekä työelämäyhteistyöstä ja kumppanuuksista tutkintokoulutuksen toteutuksessa. Koulutusta arvioitiin kysymällä tutkintojen kuormittavuuden ja opiskelijoiden ajankäytön seurannasta sekä tutkintojen laadun ja tutkintojen tuottaman osaamisen seurannasta ja hyödyntämisestä koulutuksen kehittämisessä.
Korkeakoulut saivat itse päättää, miten ne organisoivat vastauksen laadintaprosessin. Arviointiryhmä toivoi ohjeistuksessaan, että korkeakoulun laatima vastaus olisi yhteisesti tuotettu.
Kaksi kolmasosaa yliopistoista ja ammattikorkeakouluista keräsi ensin näkemyksiä keskeisiltä viiteryhmiltä, kuten tiedekunnilta tai koulutusohjelmilta, keskushallinnon opintohallinnolta ja yksiköiden opiskelijapalveluilta sekä joissain tapauksissa opetuksen suunnittelijoilta, amanuensseilta ja kansainvälisten palveluiden edustajilta. Niiden pohjalta laadittiin korkeakoulun yhteinen vastaus. Tämän jälkeen korkeakoulun yhteistä vastausta käsiteltiin johtoryhmässä tai opetusneuvostossa opetuksesta vastaavan vararehtorin johdolla. Yksi viidesosa korkeakouluista toteutti vastausprosessin siten, että koordinoiva taho laati ensin alustavat vastaukset, joihin pyydettiin kommentteja viiteryhmiltä.