Suomalaisten hyvinvointi ja palvelut (HYPA) on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (aiemmin Stakes) vuonna 2004 alkanut paneelimuotoinen kyselytutkimus, jossa yhdistetään puhelin- ja käyntihaastatteluja, postikyselyjä ja rekisteriaineistoja. Tutkimus on tarkoitus toistaa pääsääntöisesti samansisältöisenä joka toinen vuosi. Tutkimuksen tavoitteena on tarjota ajan tasalla olevaa, luotettavaa ja kattavaa tutkimusaineistoa suomalaisten hyvinvoinnista ja hyvinvointipalveluiden käytöstä. HYPA-tutkimuksen on tarkoitus taata myös laajemmin suomalaisten hyvinvoinnin ja hyvinvointipalvelujen käytön pysyvä seuranta tavalla, joka hyödyttää sekä tutkimusta että yhteiskunnallista päätöksentekoa. Tietoarkistoon on tallennettu aineistoja vuosilta 2004, 2006, 2009 ja 2013.
Suomalaisten Hyvinvointi ja Palvelut (HYPA) -kysely on paneelimuotoinen kyselytutkimus, jossa yhdistetään puhelin- ja käyntihaastatteluja, postikyselyjä ja rekisteriaineistoja. Tutkimuksen tavoitteena on tarjota luotettavaa tutkimusaineistoa suomalaisten hyvinvoinnista ja hyvinvointipalveluiden käytöstä. Tämä aineisto perustuu puhelinhaastatteluihin, postikyselyyn ja rekisteritietoihin.
Puhelinhaastatteluissa käsiteltiin vastaajan kotitaloutta, vanhempia ja lapsuutta, vastaajan omaa toimintaa tällä hetkellä, asumista sekä terveys- ja sosiaalipalveluiden käyttämistä. Terveyttä käsiteltiin kysymällä liikunnasta, alkoholin käytöstä ja tupakoinnista. Lisäksi kysyttiin vastaajien fyysisistä tai psyykkisistä vammoista ja haittaavatko ne elämää. Alle 46-vuotiailta naisilta kysyttiin ovatko he raskaana. Kysyttiin myös lääkärillä tai terveydenhoitajalla käynneistä sekä mistä ensisijaisesti yritetään saada hoitoa äkillisissä sairaustapauksissa. Tiedusteltiin myös onko vastaaja saanut riittävästi hoitoa sairauksiinsa viimeisten 12 kk aikana ja onko joitain asioita, jotka haittaavat hoidon saamista. Haluttiin tietää välimatka vastaajan asunnolta terveydenhuollon eri toimipisteille ja kysyttiin myös hammaslääkärin palvelujen käyttämisestä.
Sosiaalipalveluita ja niiden käyttöä kartoitettiin kysymällä mihin tarkoitukseen ja keneltä palvelua tai apua oli saatu ja millainen avun merkitys oli. 60 vuotta täyttäneiltä kysyttiin miten he itse selviävät jokapäiväisistä toimistaan ja saavatko he, ja kuinka usein, apua näihin toimiinsa. Heiltä kysyttiin myös toimintakyvyn alenemisen vuoksi saatavasta avusta ja keneltä he tällaista apua saivat. Lisäksi kysyttiin kuinka tyytyväisiä saatuun apuun oltiin. Vanhemmille vastaajille esitettiin myös ajatuksiin ja tunteisiin liittyviä kysymyksiä sekä esitettiin väittämiä ajankäytöstä ja elämästä yleensä.
Asenteita kartoitettiin esittämällä kaikille vastaajille kysymyksiä mm. siitä, kenen tai minkä tahon pitäisi kantaa päävastuu vanhusten hoidosta, sosiaaliturvan tasosta sekä kotitalouden taloudellisen tilanteen ja elämäntilanteen yleisestä kehittymisestä lähitulevaisuudessa. Lisäksi esitettiin väittämiä rikkaiden ja köyhien välisestä erosta sekä verotuksen muutoksista ja sen vaikutuksista sosiaaliturvaan.
Postikyselyosio alkoi kysymyksillä tyytyväisyydestä elämään ja mitä vastaaja tekisi mieluiten nykyisessä elämäntilanteessa. Kysyttiin myös mistä menoista valtio ja kunnat voisivat säästää ja mistä ei. Lisäksi esitettiin väittämiä koskien yksityisiä sosiaalipalveluita sekä yksityistä terveyden- ja sairaanhoitoa.
Vastaajilta pyydettiin arviota siitä, millaisia mahdollisuuksia heillä olisi tarvittaessa saada apua läheisiltä. Esitettiin myös väittämiä toisten ihmisten rehellisyydestä ja auttamishalusta. Kysyttiin mielipidettä parhaasta tavasta turvata pitkäaikaisen hoidon rahoitus tulevaisuudessa. Työelämään liittyen esitettiin esimiestä koskevia väittämiä. Vastaajilta kysyttiin myös millainen vakuutusturva heillä on.
Seuraavaksi kysyttiin käyttävätkö vastaajat lääkärin määräämiä reseptilääkkeitä ja tiedusteltiin lääkkeiden nimiä. Lisäksi kysyttiin ilman reseptiä saatavien lääkkeiden, vitamiinivalmisteiden, luontaislääkkeiden, yrtti- tai rohdoslääkkeiden tai homeopaattisten valmisteiden käyttöä sekä käytettävien valmisteiden nimiä.
Terveyspalvelujärjestelmän toimintaa ja rahoitusta tarkasteltiin esittämällä väittämiä, kysymällä kotikunnan sairaanhoidon parannettavia osa-alueita ja kehitettäviä palveluja. Kysyttiin myös kenen tulisi ensisijaisesti huolehtia terveyden- ja sairaanhoidon valvonnasta ja terveyspalvelujen tuottamisesta. Haluttiin myös tietää miten terveyden- ja sairaanhoito tulisi ensisijaisesti rahoittaa.
Sosiaalipalveluita kartoitettiin kysymällä kuinka vaikeaa erilaisten tukien hakeminen olisi ja pyydettiin arviota siitä, kuinka todennäköisesti vastaaja saisi tukea sitä tarvitessaan. Esitettiin myös sosiaalipalveluita koskevia väittämiä ja kysyttiin pitäisikö sosiaalipalveluita kehittää vastaajan kotikunnassa ja missä määrin. Tiedusteltiin onko vastaaja hakenut taloudellista tukea kunnan sosiaalitoimesta ja onko hänelle sitä myönnetty. Samoin tiedusteltiin onko vastaaja hakenut ja saanut hoitoa tai palveluita kunnan sosiaalitoimesta. Lisäksi kysyttiin millaiseksi asiointi sosiaalitoimen kanssa koettiin.
Elämänlaatua kartoitettiin esittämällä useita kysymyksiä terveydentilasta. Kysymykset käsittelivät mm. liikkumista, lukemista, kuulemista, hengitysvaikeuksia, nukkumista, syömistä, puhumista, selviytymistä jokapäiväisistä toimista, ajattelua ja muistia, mielialaa ja sukupuolielämää. Sosiaalisia verkostoja ja osallistumista koskevissa muuttujissa kysyttiin yhteydenpidosta läheisiin sekä viimeaikaisista aktiviteeteista. Lopuksi pyydettiin tietoja vastaajien avun tarpeesta, palvelujen käytöstä ja niiden koetusta laadusta.
Taustamuuttujina olivat kotitalouden koko, isän ja äidin ammatit, sukupuoli, syntymävuosi ja asuinpaikkakunnan tyyppi. Lisäksi aineistossa ovat mukana rekisterimuuttujat maakunta, kuntaryhmä, kotitalouden käytettävissä oleva rahatulo v. 2004 ja koulutustaso (3-luokkainen ISCED-luokittelu).
Paneelin jäsenet poimittiin satunnaisotannalla Tilastokeskuksen Suomen väestöä koskevasta tietokannasta, joka perustuu Väestötietojärjestelmän tietoihin.