Suomalaisten hyvinvointi ja palvelut (HYPA) on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (aiemmin Stakes) vuonna 2004 alkanut paneelimuotoinen kyselytutkimus, jossa yhdistetään puhelin- ja käyntihaastatteluja, postikyselyjä ja rekisteriaineistoja. Tutkimus on tarkoitus toistaa pääsääntöisesti samansisältöisenä joka toinen vuosi. Tutkimuksen tavoitteena on tarjota ajan tasalla olevaa, luotettavaa ja kattavaa tutkimusaineistoa suomalaisten hyvinvoinnista ja hyvinvointipalveluiden käytöstä. HYPA-tutkimuksen on tarkoitus taata myös laajemmin suomalaisten hyvinvoinnin ja hyvinvointipalvelujen käytön pysyvä seuranta tavalla, joka hyödyttää sekä tutkimusta että yhteiskunnallista päätöksentekoa. Tietoarkistoon on tallennettu aineistoja vuosilta 2004, 2006, 2009 ja 2013.
Suomalaisten Hyvinvointi ja Palvelut (HYPA) -kysely on paneelimuotoinen kyselytutkimus, jossa yhdistetään puhelin- ja käyntihaastatteluja, postikyselyjä ja rekisteriaineistoja. Tutkimuksen tavoitteena on tarjota luotettavaa tutkimusaineistoa suomalaisten hyvinvoinnista ja hyvinvointipalveluiden käytöstä. Vuoden 2006 kysely suoritettiin puhelinhaastatteluina. Kysymykset koskivat vastaajan kotitaloutta, hyvinvointia, sosiaalisia suhteita, terveyttä, sosiaali- ja terveyspalveluita, omaishoitoa, sosiaaliturvan tasoa sekä sosiaalista luottamusta.
Aluksi kartoitettiin vastaajan taustaa, kuten kotitalouden kokoa, siviilisäätyä, työtilannetta ja ammattiasemaa sekä työn luonnetta ja epävarmuustekijöitä. Hyvinvointiin liittyen esitettiin kysymyksiä elintasosta, kuten tulojen riittävyydestä, säästämismahdollisuuksista ja taloudellisista näkymistä lähitulevaisuudessa. Lisäksi kysyttiin, millä alueella vastaaja asui ja oliko hän tyytyväinen asuntoonsa ja asuinalueeseensa. Tämän jälkeen tiedusteltiin tyytyväisyydestä nykyiseen elämään, vapaa-ajan määrään ja nykyiseen työhön. Sosiaalisiin suhteisiin ja osallisuuteen liittyen kysyttiin, kuinka usein vastaaja tunsi itsensä yksinäiseksi, kuinka usein hän tapasi ystäviä tai sukulaisia, kuuluiko hän johonkin kerhoon tai järjestöön sekä äänestikö hän vuoden 2003 eduskuntavaaleissa.
Terveyttä käsiteltiin kysymyksin nykyisestä terveydentilasta sekä terveyspalveluiden käytöstä. Terveydentilaan liittyen kysyttiin, kokiko vastaaja terveydentilansa hyväksi, oliko hänellä pitkäaikaisia fyysisiä tai psyykkisiä sairauksia, oliko hän viime aikoina ollut stressaantunut sekä alle 46-vuotiailta naisilta kysyttiin olivatko he olleet raskaana. Terveyspalveluihin liittyen kysyttiin, kuinka monta kertaa vastaaja oli vuoden aikana käynyt esimerkiksi terveyskeskuslääkärillä, työterveyslääkärillä, yksityislääkärillä tai terveyden- tai sairaanhoitajan vastaanotolla. Lisäksi kysyttiin, mistä ensisijaisesti yrittäisi saada vastaanottoajan äkillisen sairastumisen kohdatessa, oliko vastaaja kokenut saaneensa riittävästi hoitoa sairauksiinsa ja mikäli ei, mitkä seikat olivat hoidon saamista haitanneet. Tämän jälkeen tiedusteltiin etäisyyksiä kotoa lähimpiin terveyspalveluihin kuten terveyskeskuslääkärille tai apteekkiin. Edelleen kysyttiin, oliko vastaaja joutunut odottamaan kohtuuttoman kauan pääsyä tarvitsemaansa hoitoon, kuten terveyskeskuslääkärille, hammaslääkärille tai yksityislääkärille. Suun terveyttä kartoitettiin kysymyksin hampaiden puuttumisesta ja hammaslääkärillä käynneistä.
Sosiaalipalveluihin liittyen esitettiin väittämiä sosiaalipalveluiden toimimisesta Suomessa, henkilökunnan osaamisesta ja palveluiden, kuten päivähoitopaikan, toimeentulotuen ja vammaispalveluiden, hakemisen vaikeudesta sekä luottamuksesta niiden saamiseen. Vastaajilta kysyttiin myös, tulisiko heidän kotikunnassaan kehittää eri palveluja, kuten lasten päivähoitoa, kotipalveluja, vanhuspalveluja tai vammaispalveluja. Lisäksi päivähoito-, vanhus-, vammais- tai kotipalveluista, toimeentulotuesta ja sosiaalityöntekijän neuvonta-avusta tiedusteltiin, oliko vastaaja hakenut sitä, ja mikäli oli, oliko se riittävä, millaiseksi hän arvioi palvelun laadun asteikolla 1-10 sekä kauanko hän oli palvelun tai etuuden saamista odottanut. Mikäli vastaaja oli hakenut jotain mainituista palveluista, esitettiin lisäksi väittämiä siitä, kuinka asiointi oli sujunut.
Seuraavaksi vastaajilta tiedusteltiin, toimivatko he omaishoitajina läheiselleen. Mikäli he kertoivat hoitavansa sukulaistaan tai ystäväänsä, pyydettiin heitä kertomaan, oliko hän henkilön pääasiallinen auttaja, mikä suhde hänellä oli autettavaan ja kuinka lähellä toisiaan he asuivat. Lisäksi kysyttiin, millaisissa asioissa vastaaja läheistä auttoi ja kuinka usein.
Lopuksi esitettiin vielä kysymyksiä hyvinvointivaltion legitimiteetistä ja sosiaaliturvan tasosta sekä sosiaalisesta luottamuksesta. Vastaajilta kysyttiin mielipiteitä sosiaaliturvan tasosta Suomessa, verojen korottamisesta, valtion ja kuntien vastuusta terveys- ja sosiaalipalveluiden tuottamisessa, yksityisten palveluiden lisäämisestä sekä verovarojen käytöstä terveys- ja sosiaalipalveluihin ja tulonsiirtoihin. Sosiaalista luottamusta kartoitettiin esimerkiksi väittämin siitä, välittävätkö muut ihmiset mitä toisille tapahtuu ja onko paras olla luottamatta muihin ihmisiin.
Taustamuuttujina olivat kotitalouden koko, sukupuoli, syntymävuosi ja asuinpaikkakunnan tyyppi. Lisäksi aineistossa ovat mukana rekisterimuuttujat maakunta, kuntaryhmä, kotitalouden käytettävissä oleva rahatulo v. 2006, sairaanhoitopiiri ja koulutustaso (3-luokkainen ISCED-luokittelu).
Tutkimuksessa on käytössä 50% rotatoiva paneeli. Osallistujista puolet on valittu satunnaisotannalla Tilastokeskuksen väestörekisteristä ja puolet niiden edelliseen aineistonkeruuseen (vuonna 2004) osallistuneiden keskuudesta, jotka ilmoittivat olevansa halukkaita osallistumaan tutkimukseen jatkossa. Kyselyyn osallistui 4530 vastaajaa.