Sisäministeriön poliisiosaston ja vuodesta 2016 alkaen Poliisiammattikorkeakoulun poliisibarometrit, aikaisemmalta nimeltään poliisin turvallisuusbarometrit, selvittävät yli 15-vuotiaiden suomalaisten käsityksiä poliisin roolista, toiminnasta, palveluista ja niiden laadusta. Lisäksi ne kartoittavat maan sisäistä turvallisuutta sekä kansalaisten pelkoja ja rikosriskejä. Tietoarkistoon on arkistoitu aineistot vuodesta 1999.
Poliisibarometri 2020 kartoittaa kansalaisten käsityksiä poliisin toiminnasta ja sisäisen turvallisuuden tilasta. Tutkimuksessa selvitettiin luottamusta poliisiin, poliisin legitimiteettiä, poliisipalveluiden saatavuutta, poliisin näkyvyyttä sekä rikollisuuden kokemuksia ja rikoksista ilmoittamista. Sisäministeriö rahoitti aineiston hankinnan.
Aluksi vastaajat arvioivat poliisin kykyä taata yleinen järjestys ja turvallisuus sekä poliisin eri tehtävien tärkeyttä.
Kansalaisten huolta eri rikosilmiöistä kartoitettiin kysymällä, kuinka paljon eri asiat (mm. pahoinpitelyt, asuntomurrot, rattijuoppous, tietoverkkorikollisuus, seksuaalinen ahdistelu ja väkivalta) huolestuttavat. Kysyttiin myös, miten vakava ongelma rikollisuus on lähiympäristössä. Edelleen tiedusteltiin, onko vastaaja joutunut eri rikosten (mm. omaisuuden varastamisen, autovarkauden, aseellisen uhkauksen tai identiteettivarkauden) uhriksi, onko hän ollut todistajana tai asianomistajana rikosprosessissa sekä onko hän kokenut uhkailua tai painostusta jonkun rikosprosessiin osallistuvan taholta.
Poliisin tavoitettavuutta ja näkyvyyttä selvitettiin mm. kysymällä, kuinka usein poliisipartioita näkyy asuinalueella ja kuinka pitkä matka on lähimmälle poliisiasemalle. Poliisipalveluiden laatua arvioitiin kysymällä, onko vastaaja ollut yhteydessä poliisiin kuluneiden 12 kuukauden aikana, minkä asian takia ja miten häntä kohdeltiin. Kysyttiin myös, miten hyvin poliisi on onnistunut eri tehtävien hoidossa ja miten poliisipalvelut ovat kehittyneet asuinseudulla viime aikoina. Lisäksi vastaajat arvioivat poliisin suhtautumista eri kulttuureista lähtöisin oleviin ihmisiin sekä omaa luottamustaan poliisin, palo- ja pelastustoimen, yksityisten vartiointiliikkeiden, rajavartiolaitoksen, tullin ja puolustusvoimien toimintaan. Lopuksi kysyttiin, mitä velvollisuuksia vastaajilla on poliisia kohtaan sekä tiedusteltiin poliisin mahdollista korruptiota ja korruption yleisyyttä Suomessa ylipäätään.
Taustamuuttujia olivat vastaajan sukupuoli, ikä, koulutus, työmarkkina-asema, tuloluokka, suuralue sekä vastaajan tai hänen lähisukulaisensa työskentely poliisissa.
Otos muodostettiin kiintiöpoiminnalla, jossa kiintiöinä olivat kohderyhmän valtakunnalliset ikä-, sukupuoli-, suuralue- ja kuntatyyppijakaumat. Haastatteluja tehtiin 93 paikkakunnalla, joista kaupunkeja oli 51 ja kuntia 42. Otos on painotettu kohderyhmää vastaavaksi. Painotetut lukumäärät vastaavat Suomen 15-79-vuotiasta väestöä (SVT 31.12.2018), kokonaiskantaluku N (painotettu) = 4 310, joka edustaa kohdejoukon lukumäärää tuhansina (4 310 000). Tutkimuksessa haastateltiin 1 082 henkilöä, joista 80 henkilöä ruotsiksi (kaksikielisissä kunnissa) tai englanniksi (yli 100 000 asukkaan kaupungeissa).