Yksittäiset aineistot, jotka eivät kuulu mihinkään sarjaan.
Vuoden 2023 Kansallisessa rikosuhritutkimuksessa selvitettiin 15-74-vuotiaiden suomalaisten kokemuksia rikoksista ja väkivallasta sekä näkemyksiä turvallisuudesta, rikollisuudesta ja rikosten ehkäisystä. Tutkimuksen teemoja olivat muun muassa kokemukset omaisuus- ja verkkorikoksista, uhkailun tai väkivallan kohteeksi joutumisesta ja väkivallan pelosta sekä näkemykset rikollisuuden ehkäisykeinoista.
Aluksi kartoitettiin vastaajien kokemuksia omaisuusrikoksista kysymällä, olivatko he tai heidän kotitaloutensa jäsenet joutuneet erilaisten omaisuusrikosten, kuten ajoneuvo-/ polkupyörävarkauden tai murron, kohteeksi viimeisen 12 kuukauden aikana. Lisäksi kysyttiin, onko vastaaja joutunut petoksen tai makuvälineiden/henkilötietojen väärinkäytön uhriksi. Vastaajia pyydettiin arvioimaan rikosten aiheuttamia taloudellisia menetyksiä ja muita haittoja, ja heiltä kysyttiin, ovatko he hakeneet korvauksia, ilmoittaneet rikoksesta poliisille ja mahdollisen ilmoittamatta jättämisen syytä. Seuraavaksi kysyttiin vastaajan kokemuksista liittyen muun muassa tietojen kalasteluun, haittaohjelmiin, tilimurtoihin sekä häirintään ja uhkailuun. Näiden osalta kartoitettiin myös tapahtumien seurauksia, kuten vahinkojen rahallista arvoa, vaikutuksia terveyteen ja ajankäyttöön sekä poliisille ilmoittamista.
Kyselyssä kartoitettiin myös väkivaltaa koskevia käsityksiä pyytämällä vastaajia arvioimaan missä määrin erilaiset kuvitteelliset tilanteet edustavat heidän mielestään väkivaltaa. Lisäksi selvitettiin väkivallan kohteeksi joutumisen pelkoa eri tilanteissa, kuten iltaisin liikkuessa, työssä, perhepiirissä ja verkkoympäristössä. Kysymykset koskivat myös asuinalueeseen liittyviä turvallisuuskokemuksia, väkivallan pelosta aiheutuvaa haittaa sekä vastaajan havaintoja väkivaltatilanteista ja asuinalueen ongelmista.
Seuraavaksi kyselyssä käsiteltiin vastaajan omia väkivaltakokemuksia. Vastaajilta kysyttiin, olivatko he joutuneet uhkailun, fyysisen väkivallan tai seksuaalisen väkivallan kohteeksi viimeisen 12 kuukauden aikana sekä mikä hänen suhteensa tekijään oli ollut. Kokemuksia tarkennettiin tapahtumapaikan, tapahtumien määrän ja sen osalta, oliko teko tapahtunut Suomessa vai ulkomailla. Lisäksi kysyttiin väkivallan aiheuttamista vammoista, hoitoon hakeutumisesta, korvausten hakemisesta sekä väkivallan taloudellisista, ajallisista ja terveydellisistä seurauksista. Samoin selvitettiin rikoksista ilmoittamista poliisille ja mahdollisen ilmoittamatta jättämisen syitä. Lopuksi kartoitettiin vastaajien näkemyksiä rikollisuuden ehkäisystä pyytämällä heitä arvioimaan eri toimenpiteiden tarpeellisuutta ja tehokkuutta omalla asuinalueella sekä yhteiskunnan tasolla. Lisäksi kysyttiin käsityksiä väkivallan kehityksestä sekä valmiutta käyttää rahaa omaisuus- ja väkivaltarikosten ehkäisyyn.
Taustamuuttujina aineistossa ovat muun muassa vastaajan ikäryhmä, koulutus, kotitalouden koko, maakunta, pääasiallinen toiminta, siviilisääty, sukupuoli, synnyinmaa ja taloudellinen tilanne.
Otoksen perusjoukkona olivat 15-74-vuotiaat Suomessa vakituisesti asuvat henkilöt, pois lukien laitosväestö. Otoksen koko oli 17 500 henkilöä, joka poimittiin satunnaisotantana Tilastokeskuksen Suomen väestöä koskevasta tietokannasta, joka perustuu Digi- ja väestötietoviraston (DVV) ylläpitämään väestötietojärjestelmään. Otantamenetelmänä käytettiin ositettua systemaattista satunnaisotantaa. Otoksessa oli 252 ositetta alueen, sukupuolen ja kuuden eri ikäryhmän mukaan (10 vuoden välit). Alueet jaettiin väestömäärän mukaan kolmeen ryhmään ja väestöltään pienimmillä alueilla oli hieman suurempi otantasuhde kuin muilla alueilla. 15-24- ja 25-34-vuotiaiden ikäryhmillä oli 1,5 kertainen otantasuhde, koska kyseiset ryhmät ovat aiemmissa tutkimuksissa vastanneet kyselyyn muita heikommin.
Tiedonkeruu aloitettiin verkkokyselyllä, johon oli mahdollista vastata koko tiedonkeruun ajan. Myöhemmässä vaiheessa vastaajille tarjottiin myös mahdollisuutta paperilomakkeella vastaamiseen. Kaiken kaikkiaan postituksia oli kevään aikana kolme: Kaksi ensimmäistä postitusta olivat saatekirjeitä, joissa kerrottiin tutkimuksesta ja annettiin ohjeet ja henkilökohtaiset tunnukset verkkovastaamiseen. Kolmas postitus sisälsi verkkovastaustunnusten lisäksi myös paperilomakkeen ja palautuskuoren. Paperilomakkeet lähetettiin suomen tai ruotsinkielisinä riippuen vastaajan kieliryhmästä. Vastaajia tavoiteltiin tiedonkeruun aikana myös sähköpostimuistutuksilla, jos heillä oli väestötietojärjestelmään kirjattu sähköpostiosoite. Vastauksia saatiin yhteensä 7610 2.1. ja 30.4.2024 välisenä aikana.