Kun ylipäätään puhumme yleisellä tasolla taidekriitikon työstä, voimme erottaa toisistaan sellaisia taidelajeja kuin musiikki, kirjallisuus, teatteri, tanssi, kuvataiteet ja niin edelleen. Teidät tunnetaan nimenomaan teatterin asiantuntijana tai teatterikriitikkona. Eroaako teatterikritiikki teidän mielestänne kielellisesti jollakin tavoin muiden taiteen lajien kritiikistä?
Kuuluvatko teatterikriitikot ja teatteritaiteilijat mielestänne samaan taideinstituution kenttään vai näettekö nämä kaksi ammattiryhmää pikemminkin toistensa vihollisina?
Ketä teatterikriitikko edustaa? Tässä vaihtoehtoja: edustaako hän omaa persoonaansa eli omaa itseään, työnantajaansa eli lehteä jonka palveluksessa hän on tai jolle hän kirjoittaa, edustaako hän arvostelemiaan taiteilijoita eli teatterikenttää vai edustaako hän periaatteessa edustamaansa taiteen lajia - teidän tapauksessanne siis teatteria - tieteenalana ja tutkimuksena?
Voidaan hyvällä syyllä todeta, että olette yksi suomalaisen teatterimaailman tärkeä asiantuntija. Minkälainen motiivi on saanut teidät aikanaan kirjoittamaan teatterikritiikkiä?
Voidaan hyvällä syyllä todeta, että olette yksi suomalaisen teatterimaailman tärkeä asiantuntija. Minkälainen motiivi on saanut teidät aikanaan kirjoittamaan teatterikritiikkiä eli oletteko johdonmukaisesti valinneet itse teatterikriitikon työn elämänuraksenne?
Eri taidelajeilla - kuten vaikkapa musiikilla, kirjallisuudella, tanssilla, kuvataiteilla ja teatterilla - on oma, vakiintunut kriitikkokuntansa. Onko jotakin näistä taidelajeista mielestänne vaikeampi arvostella kuin jotakuta toista?
Sana kritiikki periytyy kreikankielisistä sanoista kritike tekhne ja merkitsee suurin piirtein samaa kuin arvostelutaito. Mitä sana kritiikki teille henkilökohtaisesti tarkoittaa, siis käsitteenä tai sanana eli teoriassa? Entä käytännössä?
Onko teatterimaailma luonut jonkinlaisen yleisesti hyväksytyn/sovitun normiston niin kutsutusta hyvästä teatterista? Eli onko hyvälle teatterille olemassa jonkinlainen normikehikko?
Yhden klassisen kritiikin kaavan mukaan kaiken kritiikin perusulottuvuudet ovat 1) kuvaus, 2) tulkinta ja 3) arvottaminen. Mitä mieltä olette tästä kaavasta ja oletteko kirjoittaneet kritiikkiä tämän kaavan mukaan?
Koetteko käyvänne kulttuurikeskustelua suomen/ruotsinkielisten kriitikoiden ja teatterimaailman kanssa eli onko näiden kahden kotimaisen kielen välillä olemassa jonkinlainen kielimuuri?
