Tekijät

• Ulkoasiainministeriö. Kehitysyhteistyöosasto

Asiasanat

Afrikka, Internet, avustustoiminta, etiikka, joukkoviestimet, kampanjat, kansainvälinen apu, kansainvälinen yhteistyö, kansalaisjärjestöt, kansalaistoiminta, katastrofiapu, kehitysmaat, kehityspolitiikka, kehitysyhteistyö, kontaktit, sosiaalinen vastuu, tiedonlähteet, tiedotus, ulkoasiainministeriö

Sisällön kuvaus

Tutkimuksessa selvitettiin suomalaisten mielipiteitä Suomen kehitysyhteistyöstä, sen tavoitteista, kohdentamisesta ja onnistuneisuudesta. Haastatelluilta kysyttiin, mihin päin maailmaa kehitysyhteistyötä tulisi kohdistaa ja miksi sekä mille aloille sitä tulisi kohdentaa. Haastattelija luetteli 12 eri alaa, esimerkiksi opetuksen, terveydenhuollon, metsätalouden, naisten ja tyttöjen aseman parantamisen. Lisäksi vastaajien tuli valita haastattelijan luettelemista 12 vaihtoehdosta kolme tärkeintä kehitysyhteistyön päämäärää.

Haastateltujen tuli pohtia erikseen Afrikan maiden tilannetta ja niille annettua apua. Heidän tuli ottaa kantaa siihen, voidaanko Afrikan maiden ongelmat ratkaista lähitulevaisuudessa ja millaisin keinoin tilannetta voidaan tehokkaimmin parantaa. Ulkoasiainministeriön järjestämästä Afrikka 2002 -kampanjasta kysyttiin lisäksi useita kysymyksiä. Vastaajilta kysyttiin muun muassa muistavatko he kevään 2002 aikana järjestettyjä tapahtumia ja esitettyjä TV-ohjelmia, jotka olivat osa kampanjaa, ovatko he nähneet jonkin TV-ohjelmista tai käyneet jossakin tapahtumista ja millainen vaikutus niillä on ollut heidän Afrikkaa ja kehitysyhteistyötä koskeviin tietoihinsa ja kiinnostukseensa.

Vastaajia pyydettiin myös kertomaan, onko Suomessa saatavilla riittävästi tietoa kehitysyhteistyöstä ja kehitysmaista, miten luotettavaa on viranomaisten, kansalaisjärjestöjen ja tiedotusvälineiden antama tieto ja mistä lähteistä vastaajat ovat saaneet näitä asioita koskevaa tietoa eniten. Lisäksi kysyttiin, mitä mieltä vastaajat ovat Suomen kauppapolitiikan ja kehitysyhteistyön suhteesta. Edelleen selvitettiin, tietävätkö vastaajat, kuinka paljon Suomi vuosittain käyttää kehitysyhteistyöhön (prosentteina bruttokansantulostaan) ja minkä verran Suomen tulisi siihen käyttää. Tutkimuksessa kartoitettiin myös mielipiteitä Suomen toiminnan aktiivisuudesta tai passiivisuudesta kehityskysymyksissä kansainvälisillä areenoilla ja Suomen kehitysyhteistyön tehokkuudesta ja onnistuneisuudesta.

Lisäksi kysyttiin, ovatko vastaajat tyytyväisiä Suomen toimintaan katastrofiavun antamisessa, reagoinnin nopeuteen, määrään ja kohteiden valintaan. Haastateltujen tuli arvioida myös kansalaisjärjestöjen tekemän kehitysyhteistyön paremmuutta tai huonommuutta suhteessa valtion tekemään. Aiheesta esitettiin useampia kysymyksiä. Edelleen selvitettiin, onko Suomen suora kahdenvälinen yhteistyö parempi vaihtoehto kuin monenkeskinen kansainvälisten järjestöjen ja rahoituslaitosten kautta toteutettu ja pitäisikö kehitysmaissa toimivien suomalaisyritysten kantaa sosiaalista vastuuta vai huolehtia vain liiketoiminnastaan sekä pitäisikö kansainvälisistä pääomaliikkeistä ja valuuttavirroista periä jokin prosenttiosuus kehitysyhteistyöhön (Tobinin vero) ja minkä suuruinen osuus voisi olla. Lopuksi kysyttiin, onko vastaajalla ollut kontakteja kehitysmaihin tai niissä asuviin ihmisiin.

Taustamuuttujia ovat muun muassa vastaajan sukupuoli, ikä, työmarkkina-asema, siviilisääty, koulutus, perheen eniten ansaitsevan ammatti, perheen bruttotulot, ruokakunnan koko ja neljä aluemuuttujaa.