Tekijät

• Nuorisoasiain neuvottelukunta (Nuora)
• Nuorisotutkimusseura. Nuorisotutkimusverkosto

Asiasanat

asenteet, julkinen talous, koulutus, nuoret, peruskoulu, sosiaaliturva, syrjäytyminen, tulevaisuudenodotukset, tyytyväisyys, työelämä, työllistyminen, valmiudet

Sisällön kuvaus

Kevään 1998 nuorisobarometrin pääteemoja olivat koulutus, työelämän muutokset, julkisen talouden säästöt ja syrjäytyminen. Vastaajilta kysyttiin myös muun muassa työttömyydestä, sosiaaliturvasta ja tulevaisuudensuunnitelmista.

Ensiksi kerättiin taustatietoja vastaajien tilanteista esittämällä kysymyksiä heidän koulutustasostaan. Kysyttiin, opiskeleeko vastaaja tällä hetkellä ja onko vastaaja suorittanut jonkin tutkinnon. Tutkinnon suorittaneilta tiedusteltiin, millaiset valmiudet perusasteen jälkeinen koulutus vastaajan kokemuksen mukaan antaa nuorille selviytyä elämässä eteenpäin. Lisäksi kysyttiin kaikilta vastaajilta, mikä kuvaa parhaiten heidän tämänhetkistä pääasiallista tilannettaan. Töissäkäyviltä kysyttiin lisää työsuhteen kestosta ja laadusta, ja työttömiltä kysyttiin, kuinka kauan nämä ovat olleet työttöminä. Lisäksi kysyttiin työttömiltä, mikä on näiden mielestä tärkein tekijä, joka estää työn saamista heidän kohdallaan.

Seuraavaksi kartoitettiin kaikkien vastaajien käsityksiä peruskoulusta. Kysyttiin, millaisen arvosanan neljästä kymmeneen he antaisivat peruskoululle omien kokemustensa perusteella. Vastaajat saivat myös kertoa, millaiset valmiudet peruskoulu antaa nuorille eri alueilla (esimerkiksi yleissivistys, valmiudet työelämään ja valmiudet yhteiskunnalliseen toimintaan). Kysyttiin, mikä vastaajan mielestä on tärkein asia, johon peruskoulu antaa valmiuksia.

Seuraavat kysymykset koskivat työelämää ja työllistymistä. Vastaajille esitettiin väitteitä ja kysyttiin, ovatko nämä väitteistä samaa vai eri mieltä. Väitteitä olivat muiden muassa "koulutus parantaa olennaisesti työnsaantimahdollisuuksia", "Suomessa työttömyyttä on liioiteltu eli kyllä jokaiselle tekevälle työtä löytyy" ja "työllisyystilanteen parantamiseksi olen valmis tinkimään omasta elintasostani". Väittämät koskivat myös sitä, millaisiksi vastaajat arvioivat oman työllisyystilanteensa seuraavan viiden vuoden aikana. Kysyttiin, miten todennäköisenä nuoret pitävät sitä, että joutuvat työurallaan vaihtamaan kokonaan ammattia. Samassa yhteydessä tiedusteltiin kansalaispalkasta. Kysyttiin nuorilta, mikä heidän mielestään on vähimmäissumma, jolla tulee kuukauden toimeen. Kartoitettiin myös vastaajien mielipiteitä siitä, mikä on tärkein asia töissä olossa (esimerkiksi palkan määrä, työn sisältö tai työn kautta syntyvät ihmissuhteet).

Seuraavaksi kysyttiin julkisten menojen leikkaamisesta. Kysyttiin, minkä verran vastaajien mielestä Suomen kansantalouden kehityksen heikentyessä olisi leikattava esimerkiksi terveydenhuollosta, työttömyysturvasta, maataloustuesta ja lapsiperheiden tuesta (paljon, jonkin verran, vähän vai ei lainkaan).

Selvitettiin myös nuorten käsityksiä syrjäytymisestä. Kysyttiin puolelta vastaajista, miten paljon erilaiset asiat liittyvät syrjäytymiseen. Asioita olivat muiden muassa koulutuksen puute, ystävien puute, huonot elämäntavat ja oma laiskuus tai välinpitämättömyys.

Lopuksi kartoitettiin vastaajien tyytyväisyyttä elämäntilanteeseensa. Kysyttiin, kuinka tyytyväisiä nuoret ovat tällä hetkellä omaan taloudelliseen tilanteeseensa asteikolla neljästä kymmeneen. Lisäksi kysyttiin, kuinka tyytyväisiä he ovat elämäänsä kaiken kaikkiaan samalla tavalla arvioituna.

Taustamuuttujia tutkimuksessa olivat mm. vastaajan ikä, sukupuoli, lääni, kunta ja pääasiallinen toiminta.