Tekijät

• Oikeusministeriö
• Oulun yliopisto. Giellagas-instituutti

Asiasanat

inarinsaame, julkiset palvelut, kielelliset oikeudet, kielelliset vähemmistöt, kielilaki, kielitaito, koltansaame, palvelut, pohjoissaame, saamelaiset, saamelaiskielet, saamelaisuus, syrjintä, vähemmistökielet

Sisällön kuvaus

Saamebarometri 2020 on Oikeusministeriön ja Giellagas-instituutin toteuttama kysely, jonka tavoitteena oli kartoittaa saamen kielilain toteutumista. Aineistossa selvitetään erityisesti saamenkielisten palveluiden saatavuutta, toimivuutta ja kehittämistarpeita sekä kielellisten oikeuksien toteutumista saamelaisten kotiseutualueella ja sen ulkopuolella Suomessa. Vuoden 2020 kyselyssä painotus on koulutus-, kulttuuri- ja vapaa-ajan palveluissa.

Vastaajan kielitaitoa kartoitettiin kysymällä, kuinka hyvin vastaaja osaa kutakin kieltä (inarinsaame, koltansaame, pohjoissaame ja suomi) suullisesti, kirjallisesti ja ymmärtää sitä. Edelleen tiedusteltiin, missä yhteyksissä vastaaja on oppinut saamea (esim. lapsuudenkodissa, päivähoidossa, koulussa, aikuisiällä) sekä missä määrin hän käyttää saamea arjessa, työelämässä, perheen ja sukulaisten kanssa sekä viranomaisten kanssa asioidessa. Jos vastaajalla oli tai on ollut alaikäisiä lapsia, kysyttiin, mitä kieliä hän puhuu lapsilleen, millaisessa päivähoidossa lapset ovat olleet ja millä kielellä he käyvät koulua.

Vastaajilta tiedusteltiin, kuinka hyvin he tuntevat kielelliset oikeutensa ja saamen kielilain sekä miten tärkeinä he pitävät kielellisiä oikeuksia. Kyselyssä kartoitettiin julkisten palveluiden (kunnalliset ja valtiolliset palvelut) saatavuutta ja toimivuutta saamen kielellä. Saamen kotiseutualueella asuvilta vastaajilta kysyttiin mm. kirjaston, kulttuuri- tai liikuntapalveluiden, päivähoidon ja perusopetuksen saatavuudesta ja toimivuudesta heidän puhumallaan saamen kielellä. Lisäksi tiedusteltiin, miten kunta tiedottaa toiminnastaan saamen kielellä.

Vastaajilta kysyttiin myös, missä kunnan tai valtion toiminnoissa he ovat saaneet saamenkielistä palvelua ja missä palvelun lisääminen olisi heidän mielestään tärkeintä. Lisäksi tiedusteltiin, millaisiin toimiin kunnan tai valtion tulisi ryhtyä saamenkielisten palveluiden kehittämiseksi. Kyselyssä kartoitettiin myös kieli-ilmapiiriä kunnassa sekä mahdollisia syrjintä-, ennakkoluulo- tai häirintäkokemuksia saamen kielen käytön vuoksi.

Taustatietoina aineistossa ovat vastaajan sukupuoli, syntymävuosi, koulutusaste, työmarkkina-asema, äidinkieli ja suuralue.