Tekijät

• Suominen, Petteri (Asumispalvelusäätiö ASPA)
• Hyvärinen, Sanni (Asumispalvelusäätiö ASPA)

Asiasanat

asiakastyö, asumispalvelut, kehitysvammaiset, luottamus, mielenterveyskuntoutujat, paloturvallisuus, palveluasunnot, pelko, sosiaalipalvelut, turvallisuus, turvattomuus, vammaiset

Sisällön kuvaus

Aineisto käsittelee vammaisten, mielenterveyskuntoutujien sekä muista syistä apua ja tukea tarvitsevien asumis- tai toimintayksiköiden työntekijöiden näkemyksiä turvallisuudesta. Kyselyssä tarkastellaan työntekijöiden mielipiteitä toimintayksiköiden asukkaiden turvallisuudesta ja turvattomuudesta sekä työntekijöiden omasta turvallisuudesta, luottamuksesta sekä koulutustarpeista turvallisuusasioissa.

Aluksi työntekijöiltä kartoitettiin taustatekijöitä, kuten työskentely-yksikköä, sekä sitä, mikä ensisijaisesti aiheuttaa heidän asiakkailleen avun tai tuen tarvetta. Vastaajilta kysyttiin, millaisten asioiden he kokivat aiheuttavan asiakkailleen turvattomuutta kotona asumisessa (esimerkiksi pelko tulipalon syttymisestä, avun saannin puute) ja kodin ulkopuolella (esimerkiksi liikenneonnettomuus, väkivallan pelko). Asiakkaiden turvallisuuteen liittyen kysyttiin myös, tietävätkö asiakkaat kuinka toimia uhkaavissa tilanteissa ja ottavatko he vastuuta omasta turvallisuudestaan. Lisäksi tiedusteltiin, millaiset seikat, kuten palovaroitin, turvapuhelin tai henkilökohtainen apu, parantaisivat asiakkaiden turvallisuutta kotona ja millaiset toimenpiteet, kuten valaistuksen tai liikennevalvonnan lisääminen, edistäisivät turvallisuutta asuinalueella. Luottamukseen liittyen vastaajilta kysyttiin, kuinka hyvin he arvelivat asiakkaiden luottavan yksikön työntekijöihin ja avun ja tuen saantiin, sekä kuinka työntekijät luovat luottamuksellisen suhteen asiakkaisiin.

Tämän jälkeen työntekijöiltä tiedusteltiin työyhteisöön ja koulutukseen liittyviä seikkoja. Heiltä kysyttiin, välitetäänkö työyhteisössä riittävästi olennaista tietoa asiakkaista työtehtäviin liittyen, vastaako oma koulutus työtehtäviä ja riittääkö oma osaaminen asiakkaiden opastamiseen turvallisuusasioissa. Lisäksi työntekijät saivat kertoa, millaista koulutusta turvallisuusasioissa he kaipaisivat lisää tai vaihtoehtoisesti miksi he eivät kokeneet lisäkoulutusta tarpeelliseksi.

Vastaajilta kysyttiin vielä, olivatko heidän asiakkaansa käyttäytyneet väkivaltaisesti häntä kohtaan tai uhkailleet häntä väkivallalla ja mikäli näin oli, mihin he olivat ilmoittaneet tapahtumasta. Mikäli työntekijä ei ollut ilmoittanut tapahtumasta kellekään, kysyttiin syytä tähän. Tämän jälkeen tiedusteltiin, onko työpaikalla toimintaohjeet turvallisuusasioihin, uhkailu- ja väkivaltatilanteisiin sekä kriisitilanteisiin. Lopuksi vastaajia pyydettiin kertomaan, paljonko he luottivat eri tahoihin, kuten sosiaali-, terveys- ja vammaispalveluihin, poliisiin ja kunnan päättäjiin, sekä oliko heillä muuta sanottavaa turvallisuusasioihin liittyen. Taustatekijöinä aineistossa on vastaajan ikä, sukupuoli, työpaikka sekä väestömäärä kunnassa, jossa työskentely-yksikkö sijaitsee.