Tekijät

• Diakonian tutkimuksen seura
• Kirkkohallitus. Diakonia ja yhteiskuntatyö
• Diakoniatyöntekijöiden Liitto

Asiasanat

diakonia, diakonissat, diakonit, evankelis-luterilainen kirkko, huono-osaisuus, ikääntyminen, kirkko (instituutio), seurakunnat, sosiaaliset ongelmat, syrjäytyminen, työelämä, työhyvinvointi, työn kuormittavuus, työntekijät

Sisällön kuvaus

Diakoniabarometrit kartoittavat diakoniatyöntekijöiden käsityksiä ja kokemuksia työstään. Aineistossa käsitellään diakoniatyön osa-alueita ja yhteistyösuhteita seurakunnissa, väestön ikääntymistä ja nuorten syrjäytymistä diakoniatyön näkökulmasta sekä diakoniatyöntekijöiden työhyvinvointia. Tutkimusta ovat rahoittaneet Kirkkohallitus ja Diakoniatyöntekijöiden Liitto.

Diakoniatyön osa-alueisiin ja painopisteiden muutoksiin liittyen vastaajilta kysyttiin, missä määrin erilaiset tehtävät, kuten perhetyö, oppilaitostyö, yhteiskunnallinen vaikuttaminen, yhteistyö sosiaalitoimen kanssa, työpaikkatyö ja vanhustyö kuuluivat seurakunnan diakoniatyöhön. Työntekijöitä pyydettiin myös kertomaan, mihin diakoniatyön osa-alueeseen kohdistuu eniten lisäämistarvetta sekä miten väestön ikääntyminen ja nuorten syrjäytyminen näkyvät työssä. Lisäksi kysyttiin muutoksista asiakkaiden suhtautumisessa diakonian antamaan taloudelliseen apuun sekä yhteistyön tekemisestä vapaaehtoisten kanssa.

Diakoniatyön yhteistyösuhteisiin liittyen kysyttiin kuinka paljon yhteistyötä seurakunnan diakoniatyöllä oli esimerkiksi muiden seurakuntien, sosiaaliviraston eri osastojen, oppilaitosten, järjestöjen, yritysten ja velkaneuvonnan kanssa. Lisäksi tiedusteltiin onnistumisen kokemuksista ja ongelmakohdista yhteistyössä. Diakonian sisällöllisiin rajauksiin ja diakoniatyöhön liittyen työntekijöiltä kysyttiin työn sisältöä määrittävistä tahoista, tehtäväkuvauksen olemassaolosta, tehtävänkuvauskeskusteluista, pätevien hakijoiden määrästä avoimiin diakoniatyön virkoihin seurakunnassa sekä todennäköisyydestä työpaikan vaihdokseen lähivuosina. Työhyvinvointiin liittyen kysyttiin henkisen väkivallan esiintymisestä työpaikalla sekä väkivallan tai sen uhan kohteeksi joutumisesta asiakkaiden taholta. Vastaajia pyydettiin myös ottamaan kantaa työhön ja siinä viihtymiseen, motivoituneisuuteen, esimiehen tukeen, työn kuormittavuuteen ja työn merkityksellisyyteen liittyviin väitteisiin.

Vaihtuvissa teemakysymyksissä kartoitettiin työssä kuormittumista ja voimavaroja. Diakoniatyöntekijöitä pyydettiin kertomaan, kuinka paljon he kokivat kuormittuvansa esimerkiksi liiallisen työmäärän, työyhteisön ongelmien, vaikeiden asiakastapauksien, määrärahojen puutteen, työn vaativuuden, työyhteisön tiedonkulun puutteiden tai työn yksinäisyyden vuoksi. Lisäksi kysyttiin erilaisten voimavarojen, kuten ystävien, työkavereiden, liikunnan, harrastusten, huumorin, yksilö- ja ryhmätyönohjauksen ja rukoilemisen käytöstä.

Taustamuuttujina aineistossa ovat työskentelyhiippakunta, työskentelykunnan asukasmäärä, työskentelyseurakunnan jäsenmäärä, syntymävuosi, sukupuoli, koulutus, työskentelyvuosien määrä diakoniatyössä ja esimiesasemassa toimiminen.